Naisten ja miesten tulisi olla tasa-arvoisia, mutta siinä välillä on kuitenkin - Luojalle kiitos - se pieni ero.
Tänään on elämäni paras päivä - itse asiassa ainoa.
Tammikuu on yleensä vähä-carolinen.
Haukkuva koira ei murise.
Urheilija ei selvää päivää näe! Ainakaan enää, kun mustikkasoppa ja ruisleipä eivät riitä.

Sibisläisten tunnuslause: "Musiikki on pelastanut minut urheilulta!"

"Otetahan, otetahan," sano Sarvi-Anssu
1949 Rintamäen Toivon häis Honkajoen kirkos.

Kylypyammet ja peilikaappi, joulukuu 2002.

No, se meirän suihku on semmonen kaharen metrin levunen ja puolitoista toisappäin. Niin ettei siihen kummosia sovikkaa, mutta saa ny nähärä. Niin meinaan, ei se auta, ku se jotaki saa päähänsä, niin se on sitte justahan niin. Että kohta sitä olis pitäny ostahan mennä, mutta sev verran kerkisin välihin sanohon, että kattotahan esteksi, jos sais jostaki käytetyn ny eres enshätähän, kun ei kauhiasti kumminkaa ylimäärästäkää olis. Minä kum menin härisnäni sille jo viimekuus lupaahan joululahajaksi peilikaapin. Semmonen on meleki vähä niinkun tarpeellinenki, kum meillei oo oikeen kunnon peiliä ja kaappiaki olis tarvis niin tulis niinku kaks samahan kauppahan.

Minä rupesin sitte miettihin, että mistä semmosia ny tähän hätähän käytettynä sais, kunei tääpäin kellää oo mitää tuommosia turhia konohotuksia. Niin meni siinä mieleheni, että tuo Keltanen pörssi on semmonen misei ilimotuskaa maksa mitää, mutta kohta huomaisin, ettei se nyk käy, kun ämmä lukee sen aina niin tarkkahan, että se varmana huomaa, jos siä on mun ilimotukseni. Niin ei kai sitte muuta semmosta olluk ku Helsingin Sanomat, jota lukee semmoset ihimiset, jolla semmosia ammehia ja summuita peilikaappia on.

Niin sitte panin lehtehen, että ostetahan kylypyammet, mutta että sem pitää olla naarmutoin, kun se pitää olla niinku uus. Ja tottahan se naarmutoin olla pitää, kuka sitä ny suihkunkaa nurkas naarmusta koristesta kattelee. Kun ei sillä kyllä sitte muuta käyttöö ookkaa, varmana. Meirän emännällä semmoses oo aikaa ittiänsä lijotella. Sitte panin siihen samahan, että kyllä meille kelepaa se peilikaappiki, että jos sattus yhyres saamahan hiukan halavemmalla. Nuuka olla pitää.

Mittasin sitte suihkus, ettei se saa olla kun sen 150 senttiä pitkä, että se joinki mahtus ja 70 levultansa. Niin kyllä siä sentäs viä pitää pesullekki mahtua.

No, ei menny ku muutama päivä niin kohta soi puhelin. Siä oli semmonen keski-ikänen mies samoja ikiä varmahan mitä minäki. Se kehu, että sillolis justahan passeli ammet mulle ja kaappiki jonkimoinen. Sitte se meni viä livauttamahan, että pitäs saara tilaa, ku muijansa sisustaa uurestansa. Mä meinasin, että älä ny ja kehuin että sen takia minäki leheres oikein ilimottelin. No, siinä toimiteltihin jonki aikaa ja selevis, että sen ämmä oli leherestä nähäny semmosen vanahan aijan kartanon ja ruvennu tahtohon semmosta ittellensä. Kohta minä siihen kehuin, että meiltä löytyy, kuule, vaikka mitä: on kaharentoista hengen pirtinpöytää, siskonpetiä, piironkia kaiken näköstä, toolia monenmoisia ja keinulavittoja.

Ette usko kuinka intoontunu se oli ja sitte me sovittihin, että vaihretahan näin alakuhunsa ny se peilikaappi ja ammet, siskonpetihin ja keinulavittahan. Sitte se kehu, että sillolis laavalamppuki, että huolinko minä. No, mä siihen meinasin, että tottahan että mä ostan sen vaikka joululahajaksi, että kumminki se etehen tulee. Minä lupasin sille siitä hyvästä leipälapion ja kaarisahan seinälle pantavaksi.

Tamperehen Sellile me tehtihin rehevit, että puolehen välihin tuli kumpiki pakettiauton kans. Siä me istuttihin usiampi tunti toimittelemas maaliman menosta ja luvattihin että toistekki nähärähän. Varmahan tulee viä jotaki mitä tarvitahan ja orotellahan vain aikaa, että kun saarahan vaihtaa omamme takasi.

Kyllä taisin väärin sanoo aluiksi, ettei niistä ämmistä tiä. Niistä tietää kyllä.