Kun Karvian kouluasian kuuma peruna nostettiin pöydälle...

keväällä 2006 (http://www.pohjois-satakunta.fi/forum/)

Sehän on selvä, että aina kun tulee muutoksia, niistä ollaan monta mieltä ja useimmat ovat sitä mieltä, että kyllä ennen oli paremmin. Nostalgiaan kun päästiin, niin mainittakoon, että kansakouluverkostoa rakennettaessa periaatteena oli, että kenenkään koulumatka ei ylittänyt viittä kilometriä. Silloin ei kyselty, mitä se maksaa. Tärkeintä oli, että kansa sivistyi! Joskus koulut myös kilpailivat siitä, missä saadaan parhaat oppimistulokset. Nyt kilpaillaan siitä, missä voidaan säästää eniten ja missä oppilaat saavat mahdollisimman halvan opin.

Siihen aikaan lapsia oli runsaasti, mutta toisaalta kouluista ei tullut megasuuria, kun niitä oli tiheässä. Siksi koulurakennuksia ei ole Karviassakaan suunniteltu koko ikäluokan koulutukseen. Kouluissa tärkeintä ei ollut niiden pienuus, vaan läheisyys. Sen sijaan nykyään kyläkouluista puhuttaessa hienoimpana asiana pidetään nimenomaan niiden pienuutta.

Niin, että koulukiusaaminen… Tämä on nyt sattuneesta syystä melko henkilökohtainen ja tunteikaskin aihe. Se, että koulun pienuus vähentää koulukiusaamista on täyttä… siis ei ole totta. Jokaisessa Suomen peruskoulussa on koulukiusaamista ja se siitä. Joka muuta väittää pitää silmänsä kiinni ja kädet silmien edessä. Pienessä koulussa tietenkin tunnetaan muksut ja heidän vanhempansa perin pohjin, joten tilanteeseen voi olla helpompi puuttua – tai vaikeampi. Isommassa koulussa on psykologit, kuraattorit, erityisopettajat, avustajat… Siis on välineitä, joilla ongelmiin – kuten koulukiusaaminen – voidaan puuttua.

Pienemmässä porukassa monet ongelmat saattavat lievetä jo siksi, että opettajalla on enemmän aikaa oppilasta kohden, mutta koulun pienuus ei itsessään poista mitään ongelmaa. Esimerkiksi lukivaikeus: pienessä koulussa opettajalla on enemmän aikaa ohjata myös lukivaikeuksisia, muttei se lukivaikeuksia poista.

Kun pienessä koulussa kiusataan, oppilas kohtaa kiusaajansa joka ikinen välitunti, isommassa koulussa voi edes yrittää hakeutua muuhun porukkaan. Isommassa koulussa ongelmiin puuttumiseen on välineitä. Siellä on myös varaa tunnustaa, että ongelmia on.

Yläkouluhan (ja armeija samoin) on tunnetusti sitä varten, että siellä opitaan tupakanpoltto, kun sitä ei mistään muualta voi oppia. Kun melko suuri osa ikäluokasta kuitenkin käy peruskoulunsa, ihmettelenpä vain, että on niinkin paljon niitä huono-oppisia nuoria, jotka eivät opi polttamaan tupakkaa yläasteellakaan.

Ajatellen Karviankin yläastetta: menkääpä vain seisomaan yläkoulun pihalle pariksi kymmeneksi minuutiksi ja miettikää, mitä muuta tekisitte siellä kuin polttaisitte tupakkaa tai syljeskelisitte ringissä. Ihan ajatusleikkinä, jos yläasteen pihassa olisi keinut ja karusellit, ketkäköhän niissä viettäisivät aikaansa. Omina ala-asteaikoina kuudesluokkalaiset keinuissa keinuivat – siis koulun vanhimmat…

No, siinäpä pureksittavaa ja hampaitten kiristystä.